Sadepäivän maalailua, luova olo, paikallishistoriaa junankuljettajalta, Hercule Poirot, liljoja häneltä, kirjeitä. Keräsin mustikoita, ja viimeiset leinikit. Loppukesän tunnelmointia, vielä ehdin nähdä, tuntea, nauttia.
On ollut hyvä kesä, sellainen, jota tulen vielä ikävöimään. Aamuissa jo vienoa tuoksua syksystä.
Kyllä, vienosta tuoksusta huolimatta vielä ehtii hyvin. Voi miten kaunis tuo alempi kuva, tosi kaunis.
VastaaPoistaKiitos Satu!
PoistaSyksyn voi todellakin jo haistaa! Rakastan syksyä♥
VastaaPoistaTotta. Sama täällä. Pidän kaikista vuodenajoista tavalla tai toisella, mutta syksy on kuitenkin suosikkini.
PoistaLiljoja Hercule Poirotilta, ajattelin, enkä tuntenut siinä mitään outoa:)
VastaaPoistaKaunista täällä, kuten aina. Minulla ei mikään paras kesä, mutta siinähän se menetteli.
Hih!
PoistaKiitos. Toivotaan, että ensi kesä sitten.
Olen havainnut saman tuoksun aamuissa. Pidän siitä, kaikessa melankoliassaan.
VastaaPoistaNiin minäkin. Melankolinen on hyvä sana kuvaamaan tuoksua.
Poista